30.10.2014

Musta mekko












Tämän mustan Zaran mekon hankin muutama vuosi sitten Nizzasta lomareissulta. Tämä on varmasti paras vaateostokseni ikinä ja se on ollut ratkaisu moneen vaatekriisiin näiden vuosien aikana. Mekko sopii niin arkeen kuin juhlaan ja se todella muuntuu moneksi asusteiden avulla. Viime lauantain päivärientoon valitsin mekon kaveriksi ruskean paidan ja vyön. 

Mekko on osoittautunut todella laadukkaaksi. Vaikka olen käyttänyt mekkoa todella paljon tässä vuosien aikana, ei siinä juurikaan näy käytön jälkiä. Minulla on kuitenkin jo olemassa selvä suunnitelma sille päivälle, kun mekko sanoo sopimuksensa irti: Marssin siltä istumalta ompelijalle tämä luottovaate kainalossa ja tilaan häneltä täsmälleen samanlaisen mekon. 


-Stella-


Seuraa blogiani Blogilistalla ja Bloglovin´ssa

28.10.2014

Syntymäpäiväkukat

Sunnuntaina juhlimme tyttäreni tämän vuoden viimeisiä syntymäpäiväjuhlia. Ostin juhlia varten valkoisia krysanteemeja ja lisäksi sain kahdet kauniit tuliaiskukat: Upean liilan sävyisen kimpun kummitädiltäni ja pinkit ruusut äidiltäni. Näitä kukkia katsellessa kelpaa viettää alkuviikon harmaita syyspäiviä kotosalla. Kiitokset vielä kukista!







                                                                                                                                                                           

-Stella-


Seuraa blogiani Blogilistalla ja Bloglovin´ssa

27.10.2014

Tapahtumarikas lauantai









Lauantaina pääsin osallistumaan Tarun avecina Indiedaysin päivä- ja iltatapahtumaan. Inspiration Day -päivätapahtuma järjestettiin Ravintola Sipulin Talvipuutarhassa, joka on tilana aivan loistava tällaisiin tapahtumiin. Valoa riitti hyvin kuvien ottamiseen ja tila oli muutenkin avaran tuntuinen, vaikka osallistujia oli paljon. Iltaa jatkettiin ravintola Tivolissa Blog Awards gaalassa. Illalla jätin suosiolla kameran kotiin ja keskityin juhlimiseen.

Päivä oli todella hauska ja piristävä! Erityisesti mieleeni jäi kaikki upeat naiset, keihin sain tutustua päivän ja illan aikana. Kiitokset Taru kutsusta! Ja kiitokset SatuJanetSAnnaAnsku ja Anna-Maria, oli kiva tutustua teihin!


-Stella-


Seuraa blogiani Blogilistalla ja Bloglovin´ssa

25.10.2014

"Let them eat cake"



Tyttäreni toivot syntymäpäiväjuhliinsa vaaleanpunaisen ison kakun, joten sellainenhan piti sitten leipoa. Pohdimme yhdessä tytön kanssa minkä makuinen kakku leivotaan. Syntymäpäiväsankari toivoi suklaan makuista kakkua, joten päädyin tekemään suklaakakun valkosuklaatäytteellä. Etsin erilaisia reseptejä ja päädyin yhdistelemään kolmea eri ohjetta. 

Käytin kakun tekemiseen kahta eri kakkuvuokaa, isompi vuokani on halkaisijaltaan 26cm ja pienempi 18cm. Isompaan vuokaan tein kuuden kananmunan kakkutaikinan ja pienempään kolmen kananmunan taikinan. Käytin siis ihan perinteistä kakkupohjareseptiä, johon lisäsin kaakaojauhetta. 

Valkosuklaatäytteen ohjeen löysin Kinuskikissan blogista (katso tästä resepti). Kakkuun tein nelinkertaisen määrän täytettä ja se riitti hyvin. Täytin kakun juhlia edeltävänä iltana, jotta täyte ehti  jähmettyä kunnolla jääkaapissa yön yli. En kostuttanut kakkupohjia erikseen ja kakusta tuli mielestäni juuri sopivan kostea, kun sen täytti vuorokautta ennen juhlia. 

Halusin päällystää kakun perinteisellä amerikkalaisella buttercream frostingilla ja aikani etsittyä, löysin sopivan reseptin Add a Pinch -nimisestä blogista (resepti täällä). Tein kaksinkertaisen määrän kuorrutetta. Värjäsin kuorrutteesta noin 2/3 -osan punaisella elintarvikevärillä ja loput jätin valkoiseksi. Pursottelin kuorrutetta ruusukkeiksi ja  määrä osoittautui tähän tekniikkaan hitusen liian vähäiseksi. Jouduin viime tingassa vielä turvautumaan kermavaahtoon, jotta sain kakun pääliosan kuorrutettua. Viirin askartelin pilleistä narusta ja paperista.

Kakku tuntui maistuvan juhlavieraille ja pakko myöntää, että se oli myös omasta mielestäni oikein maukasta (valkosuklaa on suurinta herkkuani...). Syntymäpäiväsankari oli erittäin tyytyväinen kakkuunsa ja sehän oli tietenkin tälle kotileipurille uurastuksen paras palkinto.


-Stella-


Seuraa blogiani Blogilistalla ja Bloglovin´ssa

23.10.2014

Sneak peek: Lauantai-illan asu



Lauantaina on tiedossa erityisen mukavaa ohjelmaa, olen menossa Indiedays Blog Awardseihin Tarun kanssa. Olen niin innoissani! Ihana päästä pitkästä aikaa viettämään iltaa ystävän seurassa, pukeutua vähän fiinimmin ja saada osallistua tällaiseen isoon tilaisuuteen.

Kerrankin löysin jopa kolme erinomaista asuvaihtoehtoa vaatekaapistani ilman, että täytyi lähteä ostoksille. Harvinaista! Päätös asusta taitaa nyt olla tehty. Toki voi olla, että kelkka kääntyy vielä h-hetkellä, koskaanhan ei ennalta tiedä minkälainen se lopullinen asufiilis on lähdön hetkellä. Asukuvia on varmasti tulossa nähtäväksi juhlien jälkeen.


-Stella-


Seuraa blogiani Blogilistalla ja Bloglovin´ssa

22.10.2014

Syksyn sydämet


Sain Tarulta hauskan haasteen, jossa tarkoituksena on luetella syksyn sydämiä. 

Monesti ihmisillä on jokin lempivuodenaika. Itse en kuitenkaan osaa valita vain yhtä, sillä pidän kaikista vuodenajoista. Talvessa parasta on kirpsakka pakanen, lumi ja sen mahdollistamat talviharrastukset, sekä tietenkin joulu. Keväällä saa seurata kuinka luonto herää taas henkiin talven jäljiltä, päivät pitenevät ja lämpötila nousee. Kesällä parasta on lämpö, valoisuus, vehreä luonto ja ehdottomasti myös kesäloma. 




Olen syntynyt syksyllä ja ehkäpä sen takia syksy on lähellä sydäntäni. Moni kokee syksyn kesän loppumisena ja pimeän jakson alkuna, mutta omasta mielestäni syksyssä kuitenkin ihana tunnelma. Näistä asioista syksy saa minulta sydämiä: 

♥ kynttilät ♥ pimeiden iltojen tuoma erityinen tunnelma ♥ ruska ♥ joulun odotus ♥ torkkupeitot ♥ ensilumen odotus ♥ kerrospukeutuminen ♥ sienestäminen ♥ villasukat ♥ juoksulenkit sateisena pimeänä syysiltana ♥ tyttären ja minun syntymäpäiväjuhlinnat ♥ lämpimät yöpuvut ♥ talviloman suunnittelu ♥ aurinkoiset syyspäivät ♥ tunnelmavalaistus kotona ♥ syksyiset metsäretket perheen kanssa ♥




Kuvat ovat Kuusijärveltä, jonne teimme perheen kanssa retken viikonloppuna. Ensimmäistä kertaa tänä syksynä oli pakkasta vielä puolen päivän aikaan.

Hanna, ottaisitko tällaisen syksyisen haasteen vastaan?


-Stella-


Seuraa blogiani Blogilistalla ja Bloglovin´ssa

20.10.2014

Raitaa

Hoitovapaalla yksi parhaista asioista on leikkitreffit kotona olevien ystävien ja heidän lasten kanssa. Tällä toisella kierroksella minulla on paljon ystäviä äitiyslomalla ja hoitovapaalla, joten seuraa löytyy päivisin kivasti. Samalla saa päivitetettyä kuulumiset ja lapset saa leikkiseuraa. Näitä päivätreffejä minulla tulee varmasti ikävä kun palaan töihin. Onneksi kaksi mammakolleegaani ovat myös työkolleegoita, joten heitä tulee nähtyä myös työelämässä säännöllisesti. Muiden kanssa täytyy sitten enemmän panostaa treffien sopimiseen, jotta tulee nähtyä säännöllisesti. 

Viime kerralla kun tapasimme Tarun ja lasten kanssa, napsimme asuistamme kuvat leikkipaikalla. Valitsin päälleni tämän Vilan pirteän raitamekon ja kietaisin päälle vyön tuomaan asuun vähän lisää ryhtiä. Matalat kengät ovat ihan must lasten perässä juoksennellessa. 










Oli taas niin kiva päivä, kiitos Taru!


-Stella-


Seuraa blogiani Blogilistalla ja Bloglovin´ssa

15.10.2014

"Nyt mulle riitti!"

Olen aina harrastanut liikuntaa jossain muodossa, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Lapsena ja nuorena harrastin todella paljon erilaisia liikuntamuotoja, mm. rytmistä kilpavoimistelua, yleisurheilua, tanssia, kilpa-aerobicciä, kuntosalilla treenaamista ja erilaisia jumppia.  Tultuani täysi-ikäiseksi muutin pois kotoa ja aloitin opiskelut. Silloin lopetin ohjatut liikuntaharrastukset, mutta kävin edelleen kuntosalilla, jumpissa ja kävelylenkeillä. Näitä jatkoin, kunnes eteen tuli totaalinen stoppi. Aloitin täysipäiväisen työn ja samalla oli edessä opintojen viimeinen loppurutistus, gradun kirjoittaminen. Nämä kaksi asiaa yhdistettynä aiheutti sen, ettei aikaa enää ollut (tai en osannut raivata aikaa) liikunnalle. Päivät meni töissä ja illat sekä viikonloput kirjoitin gradua. Tätä jatkui reilu vuoden verran ja sinä aikana liikunta oli, surullista kyllä, lähes olematonta. Luonnollisesti myös painoa alkoi kertymään ja kieltämättä kehoni voi aika huonosti. Näin jälkiviisaana tekisin tietenkin asiat toisin ja pitäisin huolen siitä, että harrastaisin tarpeeksi liikuntaa...





A girl´s gotta have her shoes!

Gradun jälkeen liikunnan aloittaminen oli todella tuskaista. Oli jaksoja jolloin menin täysillä ja urheilin 5-6 kertaa viikossa. Vastaavasti oli sitten niitä jaksoja, jolloin en liikkunut yhtään. Paino tietenkin myös jojoili koko ajan, enkä päässyt ylipainostani eroon. Minusta oli tullut aikamoinen sohvaperuna, enkä osannut ottaa itseäni niskasta kiinni.

Ensimmäisen lapsen jälkeen koin ahaa-elämyksen sekä liikunnan että ruokailun osalta. Ylipainoa, mukaanluettuna raskauden myötä tulleet kilot, olivat kerta kaikkiaan minulle liikaa. Motivaatiota oli enemmän kuin koskaan, enkä varmasti olisi pystynyt karistamaan ylimääräisiä kiloja ilman tuota ylipainon aiheuttamaan "Nyt mulle riitti!"-tunnetta. Aloin syömään terveellisesti, vähensin hiilihyrdaatteja ja lopetin sokerin syönnin kokonaan. Lisäksi aloin liikkumaan paljon ja säännöllisesti. Sitä mukaa kun painoa tippui, energiataso nousi ja fyysinen kunto koheni, aloin haaveilemaan juoksemisesta. Juoksuharrastuksen aloittaminen karisti viimeisetkin kilot tavoitteestani ja sen avulla painonhallintakin onnistui. Pudotin reilussa puolessa vuodessa 15 kiloa ja olin kuin uudesti syntynyt. Olin energinen ja ennen kaikkea, tyytyväinen itseeni!

Sain ylipainon pidettyä helposti poissa uuden elämäntavan ja uusien ruokailutottumusten ansiosta puolitoista vuotta, kunnes tulin uudestaan raskaaksi. Kun aloin odottamaan toista lasta, tiesin että liikunta tulee todennäköisesti jäämään minimiin raskauden ajan raskausvaivojeni takia ja että painoakin tulee kertymään. Se ei kuitenkaan ahdistanut, koska tiesin, että pystyn tähän projektiin toisenkin kerran. Ja helpompaa se tulisi tietenkin olemaan, koska toisen raskauden lähtöpaino oli 10kg pienempi kuin ensimmäisen. 




Kotijumpparin parhaat kaverit

Toisen lapsen syntymän jälkeen liikunnan aloittaminen ei kuitenkaan ollut helppoa. Synnytys oli rankka ja kesti monta kuukautta, ennen kun koin kehoni toipuneen koettelemuksesta. Kun sitten vihdoinkin pääsin aloittamaan raskaamman urheilun, kuvittelin jatkavani siitä mihin jäin. No, näin ei tietenkään tapahtunut ja olin lopulta aika hukassa liikunnan suhteen. Mieheni kannustamana palkkasin personal trainerin ja pakko sanoa, että se on varmasti ollut yksi parhaista päätöksistäni tähän mennessä.  Opettelin valmentajani avulla juoksemisen uudestaan ja aloitin salilla käymisen vuosien tauon jälkeen. Muokkasin samalla myös ruokavalioni entiselleen, koska siitäkin olin väsyneenä alkanut lipsua. Nyt tätä projektia on takana puoli vuotta ja fyysinen kuntoni on kohentunut roimasti. Senttejä on lähtenyt ja painoa tippunut 13 kiloa. Minulla on taas hyvä ja voimakas olo!

Mitään kilomäärätavoitetta minulla ei enää varsinaisesti ole, sillä olen alkuperäisen tavoitteeni jo saavuttanut. Muutama kilo saa toki vielä lähteä, mutta en ota siitä mitään stressiä. Lähtee jos lähtee! Haluan enemmänkin ylläpitää tätä hyvää oloa, vahvistaa kehoani ja parantaa juoksukuntoani vielä nykyisestä. Ensi vuoden syyskuussa palaan töihin, joten se tulee tietenkin aiheuttamaan omat haasteensa, mutta liikunta on kuitenkin meidän perheessä erittäin korkealla prioriteettilistalla ja aikaa liikunnalle löytyy aina. Se aika saattaa toki joskus (tai aika useinkin) olla myöhään illalla, kun lapset on jo nukkumassa ja itse haluaisi köllötellä sohvalla, mutta ikinä en ole iltalenkille lähtöä katunut, päinvastoin!


-Stella-


Seuraa blogiani Blogilistalla ja Bloglovin´ssa

14.10.2014

Tulossa vaaleanpunaiset synttärit

Vanhempi tyttäreni täyttää ihan kohta viisi vuotta. Uskomatonta miten aika kuluu nopeasti! En voi vieläkään käsittää, että siitä on todella viisi vuotta, kun kannoimme pienen käärön kotiin ensimmäisen kerran. 

Parit ensimmäiset syntymäpäivät järjestetään yleensä äidin (ja ehkä ihan vähän myös isän..) mieltymysten mukaan, mutta tuleva viisivuotias osaa jo tomerasti kertoa minkälaiset juhlat hän haluaa. Vaaleanpunaista, vaaleanpunaista ja vielä vähän lisää vaaleanpunaista. Kruunuja, prinsessoja, röyhelöitä, paljetteja.. lista jatkuu loputtomiin. Ei varmasti tule kenellekään yllätyksenä, että meillä on  tiedossa pinkit ja erittäin tyttömäiset juhlat. 











Kaikki kuvat: Pinterest

Selasimme yhdessä tyttäreni kanssa inspiraatiokuvia Pinterestistä ja sieltähän löytyy vaikka kuinka paljon ihania ideoita lasten synttärijuhliin! Kakun pitää kuulemma olla kaksikerroksinen, vaaleanpunainen ja siinä pitää olla kruunu koristeena. Selvä, katsotaan mihin tämän äidin leivontataidot riittävät..


-Stella-


Seuraa blogiani Blogilistalla ja Bloglovin´ssa

12.10.2014

Puhelinjohtoponnari






Pidän arkena pääsääntöisesti hiukset kiinni ihan käytännön syistä. Kahden lapsen kanssa touhutessa hiukset ovat väistämättä tiellä, jos ne ovat auki. Pienempi tyttäreni tykkää sitä paitsi kovasti hiusteni repimisestä ja maistelusta, joten ihan siitäkin syystä laitan hiukset kiinni. 

Ponihäntä kuuluu suosikkeihini, se on nopea laittaa pysyy nykyään koko päivän hyvänä näiden "puhelinjonto"-hiuslenkkien avulla. Ennen käytin ihan tavallisia lenksuja, mutta ponnaria sai olla korjaamassa monta kertaa päivän mittaan. Toki sen sai jotenkin pysymään suihkuttamalla hiuksiin ensin hiuspuuteria ja lakkaa, mutta näiden aineiden päivittäinen käyttö tuntuu turhalta näin kotona ollessa. Vannon nykyään näiden puhelinjohtojen nimeen! Ponihäntä pysyy tiukasti koko päivän ajan ja lisäksi nämä lenksut tekevät ponnarista ihanan tuuhean ja runsaan. Puhelinjohtoponnari on myös ainoa joka itselläni kestää urheillessa, oli sitten kyseessä salitreeni, tanssitunti tai juoksulenkki. Vapauttavaa kun ei koko aikaa tarvitse olla kiristelemässä lenkkiä ja nostamassa ponnaria. 

Puhelinjohtolenksujen ulkonäöstä ollaan montaa mieltä. Itse en oikein pidä näiden ulkonäöstä, huomaamattomampi tavallinen siro lenkki on mielestäni nätimpi. Käytännöllisyys vie kuitenkin  voiton, joten nämä ovat tulleet kampauspöydälleni jäädäkseen. Ja saahan näitäkin peitettyä kampauksessa! Kunhan lenkin saa aseteltua hyvin, voi sen ympärille kietaista omaa hiusta, ihan kuten tavallisenkin lenkin ympärille. Lisäksi voi hyödyntää esimerkiksi satiininauhaa tai muuta vastaavaa, jonka voi kietaista lenkin ympärille ja sitoa vaikka rusetiksi.

Kiitos Taru kuvista!


-Stella-


Seuraa blogiani Blogilistalla ja Bloglovin´ssa

9.10.2014

Color So Hot It Berns


Sain aikoinaan äidiltäni pullon legendaarista Revlonin Revlon Red kynsilakkaa. Sävy oli juuri oikeanlainen punainen, ei liian lämmin eikä liian kylmä. Tämä sävy muistui mieleeni kerran, kun olin lähdössä juhliin ja keksin sitten viime tingassa, että kynnet on lakattava punaisiksi. Minun oli vain pakko saada kyseistä punaa kynsilleni (kompromissit eivät aina kuulu vahvuuksiini...). Säntäsin kaupoille, mutta en sillä kertaa juhlapäivän kiireessä löytänyt Revlonin lakkoja, joten päädyin etsimään muilta merkeiltä vastaavaa sävyä. Tämä O.P.I:n väri Color So Hot It Berns on aivan yhtä täydellinen punainen!

-Stella-


Seuraa blogiani Blogilistalla ja Bloglovin´ssa

7.10.2014

Uusi takki









Tämän syksyn takkihankinnan tein Zarasta. Mukaan lähti tämä ihana musta villakangastakki, jonka yksityiskohdat ja leikkaus tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Omistan jo vartalonmyötäisen polvipituisen villakangastakin, joten tämä suora lyhyt malli on mukavaa vaihtelua. Huppuun kuuluu musta napeilla kiinnitettävä tekokarvareunus, jonka otin nyt alkusyksyksi pois. Myös koko hupun saa halutessa irroitettua. Takista muuntuu siis näillä pienillä viilauksilla moneksi!


-Stella-


Seuraa blogiani Blogilistalla ja Bloglovin´ssa

6.10.2014

Country White

Asumme lähellä Tuomarinkylän kartanoa ja tässä upeassa miljöössä sijaitsee ihastuttavin sisustuskauppa jonka tiedän, kauppa nimeltä Country White (kotisivuille pääset tästä). Käymme aina silloin tällöin perheen kanssa kävelyretkellä Tuomarinkylän kartanolla ja pääsen hypistelemään ihania sisustustavaroita, kankaita, lamppuja ja huonekaluja. Joitain hankintojakin olen kaupasta tehnyt, muun muassa Pappelinan matto eteiseemme. Meillä on mieheni kanssa tapana ostaa sieltä mukaan kupilliset kahvia ja lapsille tietty jotain pientä makeaa. Sitten onkin lasten mielestä retken kohokohdan vuoro, nimittäin heppojen ihastelua naapurirakennuksen hevostallissa. 

Viikonloppuna teimme pyynnöstäni perheen kanssa retken Country Whiten uuteen, toukokuussa avattuun liikkeeseen Kirkkonummen Oitbackan kartanoon. Aivan ihana paikka sekin!







Onko tämä liike teille ennestään tuttu?


-Stella-


Seuraa blogiani Blogilistalla ja Bloglovin´ssa

5.10.2014

Headboard



Ennen muuttoa nykyiseen kotiimme puolisentoista vuotta sitten, toteutimme asuntoon varsin mittavan remontin. Talo on rakennettu 70-luvulla ja oikeastaan kaikki asunnon materiaalit olivat alkuperäiset. Ne olivat siis jo aikansa palvelleet ja purimme hyvillä mielin kaikki kuluneet lattiat, kaapistot ja muut pintamateriaalit. Edelleen löytyy tekemistä, remontti on osittain vielä kesken ja sisustuskin kaipaa viimeistelyä.

Makuuhuoneen tyylistä meillä oli visio valmiina jo ennen muuttoa. Tiesimme, että haluamme mustavalkoisen makuuhuoneen, jossa sänky on luonnollisesti se suurin sisustuselementti. Makuuhuoneeseemme halusimme vähän hotellimaista yleellistä tunnelmaa ja suunnitelmaan kuului sängynpäädyn hankkiminen. Toiveenani oli valkoinen, nahkainen ja napitettu sängynpääty, mutta en löytänyt mistään sellaista kohtuulliseen hintaan. Päädyin tekemään sellaisen itse. Ohjeita sängynpäädyn tekemiseen löytyy helposti netistä, esimerkiksi hakusanoilla "diy upholstered headboard". 

Materiaalit on helposti hankittavissa; Tarvitset sängynpäädyn kokoisen lastulevyn, saman kokoisen palan vaahtomuovia, levyvanua, haluamasi kankaan/materiaalin, niittipyssyn, päällystettäviä nappeja ja pitkän neulan. Aitoa nahkaa en raaskinut ostaa, koska en tiennyt minkälaisen sängynpäädyn saan ensikertalaisena aikaiseksi. Päädyin valkoiseen keinonahkaan ja olen ollut lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. 
























Sängynpäädyn tein noin vuosi sitten, enkä silloin harmillisesti ymmärtänyt ottaa prosessista kuvia. Vaikeaa se ei kuitenkaan ole ja esimerkiksi Youtubesta löytyvät DIY-videot opastavat tehtävässä hyvin alusta loppuun. Hintaa tälle meidän sängynpäädylle tuli noin 100eur, joten itse tekeminen kannattaa!


-Stella-