26.5.2015

Haikea tiistai

Tänään vietimme esikoisen päiväkodin kevätjuhlaa viimeisen kerran. Uskomatonta, mihin nämä vuodet ovat vierineet? Muistan vielä elävästi sen hetken, kun saattelin pienen parivuotiaan taaperon ensimmäisen kerran päiväkodin portille. Ja nyt päiväkotielämä on tämän pienen ihmisen osalta taputeltu. Syksyllä alkaa uudet kuviot ja arki eskarilaisena. Tyttö tuntuu isolta, mutta samalla niin pieneltä.

On todella haikeaa jättää hyvästit erinoimaiselle päiväkodille, siitä on tullut niin rakas paikka sekä meille vanhemmille, että meidän pienelle ihmiselle. Tyttäremme on todella viihtynyt hoidossa ja kavereista sekä hoitajista on tullut hänelle tärkeitä ihmisiä. Hyvästien jättäminen tuntuu kovin surulliselta. Ensimmäiset kyyneleet tihrustin jo eilen illalla paketoidessani päiväkodin hoitajien lahjoja. En selvinnyt tänään kevätjuhlastakaan ilman kyyneleitä. Juhlien jälkeen soimasin itseäni nolosta romahtamisestani, kunnes mieheni muistutti minua kyynelten tärkeästä syystä. Onhan se uskomattoman hienoa, että meillä on käynyt näin hyvä tuuri päiväkodin ja hoitajien kanssa! Kyyneleet vain todistavat sen, miten tärkeä rooli näillä ihmisillä on ollut meidän elämässä. 

Saamme jakaa arkea vielä muutaman viikon päiväkodin kanssa, ennen kesäloman aloitusta. Viimeinen päivä ennen kesälomaa vaatinee paketillisen nessuja äidin käsilaukkuun...


-Stella-


Seuraa blogiani Bloglovin´ssa ja Instagramissa.

6 kommenttia:

  1. On ne isoja muutoksia kaikkien elämässä. Mietin itsekin juuri samaa kuinka tuleva eskarilainen näyttää silmissäni samaan aikaan pieneltä, mutta toisaalta jo niin kovin isolta. Myös haikeus kuuluu siihen kun lapset kasvavat isommiksi <3. Välillä mietin, että saisinko pitää tämän kuopuksen aina näin pienenä (ja toisena hetkenä haluaisin hänen olevan jo itsenäinen ja toimiva tyyppi ;-)).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Samalla sitä katsoo innolla lasten kasvua ja itsenäistymistä, mutta toisaalta toivoo että ne pysyisi aina pikkuisina <3

      Poista