15.10.2014

"Nyt mulle riitti!"

Olen aina harrastanut liikuntaa jossain muodossa, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Lapsena ja nuorena harrastin todella paljon erilaisia liikuntamuotoja, mm. rytmistä kilpavoimistelua, yleisurheilua, tanssia, kilpa-aerobicciä, kuntosalilla treenaamista ja erilaisia jumppia.  Tultuani täysi-ikäiseksi muutin pois kotoa ja aloitin opiskelut. Silloin lopetin ohjatut liikuntaharrastukset, mutta kävin edelleen kuntosalilla, jumpissa ja kävelylenkeillä. Näitä jatkoin, kunnes eteen tuli totaalinen stoppi. Aloitin täysipäiväisen työn ja samalla oli edessä opintojen viimeinen loppurutistus, gradun kirjoittaminen. Nämä kaksi asiaa yhdistettynä aiheutti sen, ettei aikaa enää ollut (tai en osannut raivata aikaa) liikunnalle. Päivät meni töissä ja illat sekä viikonloput kirjoitin gradua. Tätä jatkui reilu vuoden verran ja sinä aikana liikunta oli, surullista kyllä, lähes olematonta. Luonnollisesti myös painoa alkoi kertymään ja kieltämättä kehoni voi aika huonosti. Näin jälkiviisaana tekisin tietenkin asiat toisin ja pitäisin huolen siitä, että harrastaisin tarpeeksi liikuntaa...





A girl´s gotta have her shoes!

Gradun jälkeen liikunnan aloittaminen oli todella tuskaista. Oli jaksoja jolloin menin täysillä ja urheilin 5-6 kertaa viikossa. Vastaavasti oli sitten niitä jaksoja, jolloin en liikkunut yhtään. Paino tietenkin myös jojoili koko ajan, enkä päässyt ylipainostani eroon. Minusta oli tullut aikamoinen sohvaperuna, enkä osannut ottaa itseäni niskasta kiinni.

Ensimmäisen lapsen jälkeen koin ahaa-elämyksen sekä liikunnan että ruokailun osalta. Ylipainoa, mukaanluettuna raskauden myötä tulleet kilot, olivat kerta kaikkiaan minulle liikaa. Motivaatiota oli enemmän kuin koskaan, enkä varmasti olisi pystynyt karistamaan ylimääräisiä kiloja ilman tuota ylipainon aiheuttamaan "Nyt mulle riitti!"-tunnetta. Aloin syömään terveellisesti, vähensin hiilihyrdaatteja ja lopetin sokerin syönnin kokonaan. Lisäksi aloin liikkumaan paljon ja säännöllisesti. Sitä mukaa kun painoa tippui, energiataso nousi ja fyysinen kunto koheni, aloin haaveilemaan juoksemisesta. Juoksuharrastuksen aloittaminen karisti viimeisetkin kilot tavoitteestani ja sen avulla painonhallintakin onnistui. Pudotin reilussa puolessa vuodessa 15 kiloa ja olin kuin uudesti syntynyt. Olin energinen ja ennen kaikkea, tyytyväinen itseeni!

Sain ylipainon pidettyä helposti poissa uuden elämäntavan ja uusien ruokailutottumusten ansiosta puolitoista vuotta, kunnes tulin uudestaan raskaaksi. Kun aloin odottamaan toista lasta, tiesin että liikunta tulee todennäköisesti jäämään minimiin raskauden ajan raskausvaivojeni takia ja että painoakin tulee kertymään. Se ei kuitenkaan ahdistanut, koska tiesin, että pystyn tähän projektiin toisenkin kerran. Ja helpompaa se tulisi tietenkin olemaan, koska toisen raskauden lähtöpaino oli 10kg pienempi kuin ensimmäisen. 




Kotijumpparin parhaat kaverit

Toisen lapsen syntymän jälkeen liikunnan aloittaminen ei kuitenkaan ollut helppoa. Synnytys oli rankka ja kesti monta kuukautta, ennen kun koin kehoni toipuneen koettelemuksesta. Kun sitten vihdoinkin pääsin aloittamaan raskaamman urheilun, kuvittelin jatkavani siitä mihin jäin. No, näin ei tietenkään tapahtunut ja olin lopulta aika hukassa liikunnan suhteen. Mieheni kannustamana palkkasin personal trainerin ja pakko sanoa, että se on varmasti ollut yksi parhaista päätöksistäni tähän mennessä.  Opettelin valmentajani avulla juoksemisen uudestaan ja aloitin salilla käymisen vuosien tauon jälkeen. Muokkasin samalla myös ruokavalioni entiselleen, koska siitäkin olin väsyneenä alkanut lipsua. Nyt tätä projektia on takana puoli vuotta ja fyysinen kuntoni on kohentunut roimasti. Senttejä on lähtenyt ja painoa tippunut 13 kiloa. Minulla on taas hyvä ja voimakas olo!

Mitään kilomäärätavoitetta minulla ei enää varsinaisesti ole, sillä olen alkuperäisen tavoitteeni jo saavuttanut. Muutama kilo saa toki vielä lähteä, mutta en ota siitä mitään stressiä. Lähtee jos lähtee! Haluan enemmänkin ylläpitää tätä hyvää oloa, vahvistaa kehoani ja parantaa juoksukuntoani vielä nykyisestä. Ensi vuoden syyskuussa palaan töihin, joten se tulee tietenkin aiheuttamaan omat haasteensa, mutta liikunta on kuitenkin meidän perheessä erittäin korkealla prioriteettilistalla ja aikaa liikunnalle löytyy aina. Se aika saattaa toki joskus (tai aika useinkin) olla myöhään illalla, kun lapset on jo nukkumassa ja itse haluaisi köllötellä sohvalla, mutta ikinä en ole iltalenkille lähtöä katunut, päinvastoin!


-Stella-


Seuraa blogiani Blogilistalla ja Bloglovin´ssa

3 kommenttia:

  1. Just näin! Kiva postaus, näin se vaan menee, että kova työ yleensä palkitaan. :) <3

    VastaaPoista
  2. Juu ja vielä sellainen juttu unohtui, että sulle on pieni syyshaaste mun blogissa HUOMENNA aamusta. ;)

    VastaaPoista